lauantai 28. helmikuuta 2015

N-pennut 5 viikkoa










Pentujen painot ja nimet


                                                4 viikkoa           5 viikkoa

1. Jelisan Nemo Napoleon      1503                     1801
2. Jelisan Netta Violetta          1426                     1678
3. Jelisan Noel Nocturne         1628                     1895
4. Jelisan Niila Narnia             1305                     1508

maanantai 16. helmikuuta 2015

N-pennut 3 viikkoa


Ääntä ja elämää alkaa olla pentulaatikossa yhä enemmän. Pennut harjoittelevat liikkumista, leikkimistä ja kiinteän ruuan syömistä jo topakasti. Jauheliha-kermaviili maistuu hyvin!

3-viikkoispainot:

1. 996
2. 927
3. 989
4. 901

Pennut kasvavat ja voivat siis hyvin. Itse olen ollut useita päiviä kuumeessa, joten pentujen kuvaaminen on jäänyt aika vähälle. Tässä kuitenkin muutama otos.






sunnuntai 8. helmikuuta 2015

N-pennut kaksi viikkoa

Netan pennut kaksiviikkoisina

Pentulaatikossa on kaikki hyvin. Silmät ovat auenneet ja pennut ovat pulleita ja tyytyväisiä, hyvin kasvaneita. Tässä niiden kaksiviikkoispainot: 

1. isoin merle 786 g
2. trikkinarttu 696 g
3. pienempi merle 719 g
4. kirjava merle 698 g 

Eli melko tasakokoinen porukka :) 

Tyttäremme ovat nyt alkaneet silitellä ja hoidella pentuja. Netta on vielä vähän äleä vauvoistaan ihmislapsille, joten tytöt menevät pentulaatikolle silloin kun Netta käy ulkona. Kynnetkin leikattiin jo pikkuisilta ensimmäisen kerran, ja eka annos Canex-matokuuria maisteltiin. Pennut harjoittelevat jo topakasti kävelemistä :) 

Kirjava poika kurkistelee. 
                             
Isoin poika. 

N-pojat 2 vk. 

Kolmevuotias silittää.

Kaikki kasassa. 

Selja 7 v ja Netan tyttö 2 vk 


torstai 29. tammikuuta 2015

N-pennut viikon


Kuvapostaus viikon ikäisistä vauveleista :) 


Pennut ovat kasvaneet kovasti - ovat kuin pieniä porsaita! :D 

Isoin merlepoika painaa 546 g. 
Trikkitytön paino on 501 g.

Pienempi merlepoika painaa 462 g. Ihana merleväri!


Kirjava poju painaa 464 g. 



N-pojat 1 vk. 


N-tyttö 1 vk. 

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Netan pennut syntyivät 22.1.2015!

Saanko esitellä: Jelisan N-shelttipennut! 

                                                 
   
                                                      Kaikki pennut 1 vrk. Merlet ovat uroksia ja trikit narttuja. Valkokaulustyttö menehtyi seuraavana aamuna :(  Niin kaunis enkelipentu  :'(  
Isoin poika

Pojat 2 vrk.


Trikkityttö ja pienin poika. 

Tässä hieman kuvia Netan vastasyntyneistä vauvoista. Lisää kuvia on Facebookissa ryhmässä Jelisan sheltit.

Kirjoitan lisää Netan synnytyksestä, kunhan pennuista ja emästä huolehtimiselta ehdin! :)

Pentuja-sivulle päivitetty myös varaustilanne.

*  *  *

Lisätty 8.2.2015:

Netan synnytys

Netan lämpö laski alle 37 keskiviikkoiltana 21.1, kun astutuksesta oli kulunut 59 vrk. Illalla yhdeksän aikaan lämpö oli 36,9. Ilmoitin silloin Reetalle, että lämpö laski, mutta Netta vaikuttaa ihan rauhalliselta eikä ole sen oloinen, että vielä yöllä synnyttäisi. Yö sujuikin ihan rauhallisesti ja minä lähdin aamupäiväksi töihin. Antti jäi varmuuden vuoksi vahtimaan Nettaa. 

Kun tulin torstaina kotiin, laitoin Reetalle viestin, että hän voisi pikkuhiljaa tulla. Netta läähätti mutta ei mitenkään kovin suuresti. Ulkona käytiin kyllä vähän väliä. Pihalta tultuaan Netta juoksi suoraa päätä pentulaatikkoon. Se oli ihan selvästi sitä mieltä, että täällä täytyy nyt pysytellä. 

Odottelin Reetaa istuen Netan vierellä pentulaatikolla. Netta alkoi näyttää siltä, että kohta ponnistetaan. Ensimmäinen työntö olikin sitten 17.45 ja Reeta ei ollut vielä tullut. Laitoin hänelle viestin, että tule äkkiä että ehdit! :)

 Kohta Reeta olikin perillä ja kannustimme yhdessä Nettaa, joka teki kovasti töitä. Pennut olivat isoja ja tosi tiukassa. Ensimmäisenä syntyi merleuros, jonka pää oli pitkään ulkona, Netta työnsi ja työnsi, mutta pentu ei vaan liikkunut eteenpäin. Pennulla oli kieli ulkona suusta, joten se oli aika hurjan näköinen. Onneksi pentu lopulta syntyi 19.36. Merleuros painoi 304 g. Seuraava pentu syntyi samalla tavalla: pää tuli ulos ja muu kesti kauan. Trikkinarttu, 275 g, saatiin maailmaan klo 20.16. 

Netta hoiteli kahta pentuaan nätisti. Kohta se teki pari työntöä ja me aloimme valmistautua seuraavan pennun vastaanottamiseen. Rupesin tarkistamaan tilannetta Netan hännän alla, niin siellähän se kolmas pentu olikin kalvopussin sisällä omin päin syntyneenä! Äkkiä kalvot auki ja pentua hieromaan. Tämä merleuros painoi 229 g. Se oli ainut, joka syntyi näin helposti. 

Kaksi viimeistä pentua syntyivät jalat edellä ja nekin olivat tiukassa. Ensin tuli trikkinarttu, 260 g, klo 21.27. Lopuksi syntyi vielä merleuros, 253 g, klo 21.57. Tämä Netan nuorimmainen onkin sitten ainutlaatuisen värinen, pikku harlekiini :) Kun ensimmäisellä merleuroksella huomasin valkoisen tiplan selän päällä, niin mietin jo, että saa nähdä miten kirjavia pentuja vielä on tulossa. Onni, että näitä värivirheellisiä tuli kuitenkin vain yksi. Netan valkotekijäisyys ei ollut etukäteen tiedossa, Bradin kyllä. Ja tällä kirjavalla pennulla on kyllä todella veikeä, uniikki väritys! 

Mutta kaiken kaikkiaan synnytys oli kyllä rankka. Jos pennut olisivat kaikki olleet pienimmän pennun kokoisia, niin kenties ne olisivat syntyneet helpommin. Mutta kyllä oli helpottunut olo, kun kaikki oli lopulta saatu maailmaan ja tissille! Suuret kiitokset Reetalle avusta, tuesta ja mukanaolosta! Olisi kyllä yksin tehnyt tiukkaa ehtiä tekemään kaikkea. 

Tähtipölyä. 

Netan urakka on ohi! 

Vaikka pennut olivat pontevia ja söivät topakasti, vaikeudet eivät vielä loppuneet. Perjantai-iltana, kun punnitsin vuorokauden ikäiset pennut, huomasin, että valkokaulustytön paino ei ollut noussut. Yritin saada sen imemään, mutta se vain laahuili Netan mahaa vasten eikä ruvennut syömään. Muilla pennuilla oli paino noussut ja ne söivät reippaasti. Annoin tälle valkokaulustytölle lisäruokaa ruiskulla ja laitoin sen lämpötyynyn päälle pyyhkeen alle, että se varmasti pysyy lämpimänä, Pentu makasi samassa paikassa koko yön ja Netta piti päätään sen vieressä. Annoin pennulle parin tunnin välein ruokaa läpi yön, mutta se jaksoi vain heikosti imeä. 

Huomasin jo illalla, että pentulaatikossa haisee ihan pennun ripulilta. Tarkistin kaikkien hännän aluset, ja kenelläkään ei ollut ripulia. Yöllä tajusin, että se haju tulee valkokaulustytön ulos puklaamasta ruskeasta nesteestä. Vaaleanruskeita läikkiä oli ollut laatikon alustassa jo päivällä, mutta en ollut osannut yhdistää niitä tähän. Nyt sen näki selvästi, että pentu oksensi. Aamulla seitsemältä se vinkui viimeisen kerran ja kuoli käsiini. 

Aamu valkeni, ja ikkunan taakse pihlajaan ilmestyi iso parvi punarintaisia tilhiä. Koskaan ennen en ole niitä pihallamme nähnyt. Pian ne lensivät pois. 

Niin tuli kauniista tytöstä enkelipentu. :'( 

Molemmat tytöt, enkelipentu päällimmäisenä ;'( 

Pentu kyllä söi, tässäkin se on tissillä, mutta se piti sellaista ininää samalla kun imi. 
Juttelin seuraavana päivänä tutun eläinlääkärin kanssa, ja hän oli sitä mieltä, että tuo oksentelu viittaa suoliston kehityshäiriöön. Pentu ei ripuloinut eikä ulostanut, vaan uloste tuli suun kautta. Nestehän haisi ihan lietteelle. Suru, järkytys ja pettymys tyttöpennun menetyksestä oli valtava, mutta omaa oloa kyllä helpotti se, ettei tälle asialle voinut mitään. Valitettavasti nämäkin menetykset kuuluvat tähän kasvattamiseen. 

Tietenkin seuraavaksi jäi hirmuinen huoli muista pennuista, että onko niillä varmasti kaikki hyvin. Istuessani lauantaina koko päivän pentulaatikon äärellä en voinut itkemättä katsella pentuja: siinä ne olivat, reippaat pennut, jotka söivät ja näyttivät tyytyväisiltä, mutta mitä jos vielä joku kuolee? Huoli oli ihan valtava, mutta onneksi se siitä vähitellen helpotti. Kaikilla pennuilla painot nousivat. Netta oli selvästi vähän poissa tolaltaan. Se nosti kuolleen pennun pois vaa'alta, johon olin sen nostanut alustojen vaihdon aikana. Kun myöhemmin punnitsin muita pentuja, se aina katsoi tarkasti, että eihän pentu jää vaa'alle. Rauhallisena, selvästi myös väsyneenä se makasi pentulaatikossa vauvojaan hoidellen. 

Onneksi tämän jälkeen kaikki sujui hyvin. Ei tullut edes sitä ripulia, joka on aika tavallinen pikkupennuilla. Netta hoitaa pentujaan hienosti, tyynesti ja äidillisesti. Olipahan tämäkin vaan taas yksi kokemus lisää.

Koko pentujen ensimmäinen viikko oli sen verran stressaava ja täystyöllistävä, ettei minulta kyllä aikaa jäänyt normaaleihin arkiaskareisiin. Olenkin erittäin kiitollinen miehelleni, joka hoiti lapset ja muut eläimet, valmisteli ruuat iltaisin seuraavaksi päiväksi ja paljon muuta. Kyllä tässä on pääyhteistyökumppanillakin iso merkitys, että kaikesta selviää! :) 

Kaunis nelikko. 

maanantai 8. joulukuuta 2014

Jouluntoivotus 2014



Juhla vanhain perinteiden
saapuu talven hämärään
hyvän tahdon odotuksen
nostaa mieleen lämpimään


sadun lailla taaskin kuvat
mieliin nousee vanhan maan
aasit, lampaat, härkäin tuvat
 herää eloon uudestaan

vaikka onkin kaukainen
satain vuotten takainen
silti aina läheinen
tule joulu kultainen




joulun valon sydämiimme
tuonkoon lailla tähden sen
tarun, josta muistelmiimme 
saamme joulun ikuisen


vaikka onkin kaukainen
satain vuotten takainen
silti aina läheinen
tule joulu kultainen



jälleen tähden opastuksin
tietäjät saa seimen luo
miehet vanhat kumarruksin
lahjat lapsoselle tuo

joka joulu muistot palaa
samaan vanhaan tarinaan
uudet polvet hengen valaa 
perinteeseen jatkuvaan

vaikka onkin kaukainen
satain vuotten takainen
silti aina läheinen
tule joulu kultainen

- Seppo Mattila -

* * * * 

Ihanaa, lämpöistä ja tunnelmallista joulua 

kaikille ystävillemme ja tämän blogin lukijoille! 


Ja jälleen suuri ja sydämellinen kiitos kaikille Jelisan shelttien omistajille kuluneesta vuodesta, kiitos osallistumisesta näyttelyihin, agility- ja tokokisoihin, terveystutkimuksiin, kiitos koirienne hyvästä hoidosta ja huolenpidosta! 

Onnellisia hetkiä myös vuodelle 2015! 

Toivoo 
Kati 
sekä muu poppoo, joista tallin joulu -kuvasarjassa esiintyvät Milka, Selja ja Vilja, Helmi ja Hali, ponit Minttu ja Casper sekä lampaat Marilyn, Lempi ja Olivia 

Kasvaako tässä kenties Jelisan shelttien uusi polvi? Kovasti ainakin väsyttää Nettaa. Kiitos Reetalle kuvasta sekä erityisesti hyvin sujuneesta yhteistyöstä Netan pennutusprojektissa! :) 

torstai 6. marraskuuta 2014

Jelisan shelttien uutisia

Hei taas pitkästä aikaa!

Blogin päivittäminen on ollut kovin hiljaista, mutta tässä tiivistettynä viimeisimmät kuulumiset.

Louna astutettiin kesällä uroksella Marvitholl Amour Secret, mutta astutusajankohta oli niin myöhään, että Louna ei tullut kantavaksi. Yritämme uudestaan seuraavasta juoksusta joulun tienoilla. Louna muutti lokakuun alussa kaupunkikoiraksi siskoni luokse Joensuuhun. Kaverinaan sillä on Helmin lapsenlapsi Sinna. Louna teki sellaisen tempun, että otti hengiltä kaksi kanaa. Siinä vaiheessa minulla ei enää kärsivällisyyttä riittänyt... enkä halunnut vaarantaa enempää kanojen elämää pihapiirissämme. Louna on nyt sitten sijoituksessa Ulpulla ja Samilla.

Myös Netalle odotellaan juoksuja ihan lähiaikoina. Urosvalintaa vielä mietin, mutta merle sen täytyy olla! :)

Meillä on nautittu ihanasta pikku merlevauvasta! Murrelle syntyi 2.9.2014 seitsemän merlepentua Tuulirinteen kenneliin (emä Tuulirinteen Viehkeä Maisa, jonka emä on kasvattini Jelisan Ihana Iida, Mandin pentu), ja yksi kolmesta narttupennusta muutti meille. Kaikki pennut olivat silmätarkastuksessa CEA-vapaita (kuten Murren aiemmissakin pentueissa 2 + 2 pentua), mutta yhdellä pennulla oli sama epäily kuin Ninjalla pentutarkastuksessa, kuoppa näköhermon päässä. Se voi johtua merlen sinisestä pigmentistä. Näin oli ainakin Ninjalla. Sillähän ei todettu aikuistarkastuksessa CEA:ta.


Meidän perheeseemme siis saapui pikkuneiti nimeltä Tuulirinteen Helmiina Hestia. Kutsumanimeksi pennulle tuli Hali. Pentu kotiutui tosi nopeasti. Hali on todella touhukas ja energinen, melkoinen termiittikin välillä, reipas pikkukoira, joka tykkää kovasti olla myös sylissä ja nukkua kainalossa. Se roikkuu leluissa ihan samalla tavalla kuin isänsä pentuna. Joka paikkaan se työntää kuononsa ja tutkii kaikkea.

Vaikka pentuaika on työlästä, olen kyllä nauttinut tästä! Niin hartaasti me merlepentua odotettiin, että olemme kyllä tosi onnellisia Halista. Toivottavasti siitä kasvaa kelpo shelttityttö: riittävän kokoinen, kun on nyt vähän alarajalla. Ja eihän näiden shelttipentujen kanssa koskaan tiedä, mitä tulee, mutta onpahan tässä nyt ainakin jännittämistä. Ihana, kaunis ja suloinen tämä on joka tapauksessa! :)

Hali 8 vk 

Hali 9 vk